Välilä täytyy saada jotakin hyvää, vaikka vatsa ei niin tykkäisikään. Kaupasta ei helposti löydy valmiina mitään sopivaa, mutta onneksi pidän leipomisesta. Viimeksi valmistin kaurakeksejä ja mustikkachiahilloa. Olen muokannut keksien valmiin ohjeen itselleni sopivaksi. Tässä reseptit:

Kaurakeksit

• 2dl kaurajauhoja
• 1,5dl kaurahiutaleita
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl kanelia
• ripaus suolaa
• 2 rkl kookosöljyä (sulatin mikrossa)
• 1 kananmuna (huoneenlämpöinen)
• 2-3 tippaa vanilja-aromia (tai vaniljajauhetta)
• 1 dl hunajaa

Sekoita kuivat ja kosteat ainekset erillisissä kulhoissa huolellisesti keskenään. Lisää kosteat aineet kuivien joukkoon varovasti käännellen. Kaada taikina leivinpaperille ja muotoile ja kääri se pötkyläksi. Anna vetäytyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Leikkaa taikinapötköstä sitten n. 1,5 cm paksuisia keksejä, taputtele leivinpaperille ja paista uunin keskiosassa 175 asteessa noin 12-15 minuuttia.

Mustikkachiahillo

• 1,5dl mustikoita
• 1 dl vettä
• hunajaa, kanelia, vaniljajauhetta
• 3 rkl chiasiemeniä

Sulata mustikat, jos käytät pakastettuja marjoja. Sekoita mustikat, vesi ja lisämausteet keskenään tehosekoittimessa. Sekoita chiasiemenet (ja halutessasi muutamia kokonaisia mustikoita) seoksen joukkoon lusikalla sekoitellen. Siirrä esimerkiksi lasipurkkiin ja laita jääkaappiin. Vähintään muutaman tunnin tämän kannattaa antaa tekeytyä jääkaapissa ennen syömistä. Käytän itse tätä hilloa myös esimerkiksi puuron päälle.

Tällä hetkellä elän vatsani kanssa vaihetta, jossa vaivaat jatkuvat kivut. Vatsa on turvonnut kuin rantapallo, ja tuntuu siltä, että ihan sama mitä sitä syö, niin ei tapahdu muutosta ainakaan parempaan. Olen yrittänyt syödä pieniä annoksia kolmen tunnin välein sekä välttää huonoja rasvoja (ja yleisesti rasvaista ruokaa), sokeria, mausteita ja hapanta ruokaa.

Syksyyn verrattuna oireeni ovat melko erilaiset, sillä ruokatorveani ei polttele, eikä hapanta nouse suuhun ainakaan kovin paljoa. Tämä saattaa johtua siitä, että olen käyttänyt Gaviscon nimistä lääkettä Somacin ohella ajoittain. En tiedä sitten, onko tämä ollut hyvä vai huono juttu. En osaa myöskään enää sanoa, pitäisikö Somacin annostusta nostaa, lääkäristäkään ei ole ollut tähän juuri apua. Olen myös tehnyt ehkä hieman liiankin kanssa itsediagnosointia ja päätynyt pohtimaan, että onko vatsassani liikaa happoa (happo aiheuttaa kivut) vai liian vähän (ruoansulatus ei toimi)?

Jotain tässä olisi kuitenkin syötävä, jotta ei ihan nälkään kuole. Laihtuakaan en enää haluaisi. Aamuisin olen syönyt kaurapuuroa rasvattomaan maitoon ja se on toiminut ihan hyvin. Lounaksi kokeilein tänään tuoreita ahvenia keitetyn porkkanan ja parsakaalin kanssa (Kuva). Ruoalla ei ollut juurikaan vaikutusta vatsakipuun. 

Ahvenet (100g) paistoin uunissa 175 asteessa, ja niiden päällä on hieman oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja persiljaa. Käyttämiäni lisukkeita olen alkanut epäilemään, että sopivatko ne minulle. Porkkana ja parsakaali ovat kylläkin keitettyjä (eivät siis raakoja, joka yleensä ei sovi monen vatsalle), mutta aiheuttaako parsakaali esimerkiksi liikaa ilmaa vatsaan? Hiilihydraatin olen jättänyt pois aterialta, koska tulisin silloin liian täyteen

Kai se on vain kokeiltava erilaisia ruokia. Toivottavasti jotain muutosta alkaa tapahtumaan ja nimenomaan parempaan suuntaan. En ole vielä valmis menettämään toivoani!

Ensimmäinen blogipostaus!

Voisin aloittaa kertomalla hieman taustaa itsestäni. Olen 24-vuotias nainen, joka on kärsinyt refluksitaudin eri asteisista oireista viimeiset kuusi vuotta. Tähän väliin mahtuu hyviä ajan jaksoja, jolloin oireet ovat olleet todella vähäisiä, mutta myös niitä todella huonoja aikoja, kun vatsa ei tunnu kestävän mitään ruokaa. Oireita minulla on ollut lukuisia. Sairastaminen alkoi pienestä kurkku/korvakivusta, rintakivusta ja runsaasta röyhtäilystä. Tämän jälkeen oireet ovat vaihdelleet. Sairauden ollessa pahimmillaan viime syksynä kärsin mm. pahoinvoinnista, ylävatsakivuista, vatsan turpoamisesta, ähkyn tunteesta pienestäkin ruokamäärästä ja uupumuksesta.

Alkuun diagnoosin saaminen oli vaikeaa. Olin nuori, hyväkuntoinen, hoikka, urheilin paljon, eikä mitään ylipainoa ollut. Elin suhteellisen terveellistä elämää lukuunottamatta satunnaista roskaruoan syömistä ja juhlimiseen kuuluvaa alkoholin käyttöä. Ravasin monilla eri lääkäreillä, kunnes syyksi joukkoon erityyppisiä oireita löytyi refuksitauti. Varsinaisesti mitään erityistä tutkimusta ei tosin tähän diagnoosiin tehty (ei esimerkiksi tähystetty koska olin niin nuori). Sain kuitenkin lääkkeeksi Somac 20mg -kuurin, joka toimi silloin hyvin, ja paranin muutamissa kuukausissa lähes normaaliin olotilaan. Lääkäri kehotti lähinnä välttämään tiettyjä ruoka-aineita, kuten paprikaa, sipulia ja tomaattia. Pystyin kuitenkin vuosia syömään jopa näitäkin ruoka-aineita ja oireita oli vain satunnaisesti. Nyt mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän oireet ovat kuitenkin alkaneet vaivata, joten olen joutunut alkaa välttelemään yhä useampia ruoka-aineita ja oppimaan uusia ruokailutottumuksia.

Pahimpaan tilaan sairauteni pääsi viime kesänä, kun läheisini sairastui vakavasti. Uskon, että se sai aikaan kehossani stressireaktion, joka johti refluksin pahenemiseen. Silloin päätin kuitenkin, että haluan nyt myös selvittää, miksi juuri minulle tulee näitä refluksioireita. Kävin lääkärillä, ja useiden käyntien jälkeen sain vihdoin lähetteen tähystykseen. Tähystyksessä selvisi, että minulla on lievästi löysä ruokatorven alasulkija. Tilanne voisi siis olla pahempikin, jolloin leikkaus olisi mahdollinen, mutta ei minun tapauksessani. Sulkijaa ei voi korjata, vaan sen kanssa on opittava elämään. Melko lohduton olo tuli, kun lääkäri ohjeisti vain jatkamaan tiukalla ruokavaliolla ja lääkityksellä. Olin salaa toivonut jotakin syytä oireille, jonka voisi helposti parantaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sulkijan löysyys on todennäköisesti geeniperäistä.

Kesästä asti olen laihtunut noin 8kg, rasvaa on lähtenyt 7%.Tämä ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta minulle, jolla ei painon kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa, se on paljon. Tiukka ruokavalio alkaa tässäkin suhteessa jo aiheuttaa ongelmia. Puhumattakaan henkisestä jaksamisesta, joka on välillä todella koetuksella, kun elämä tuntuu pyörivän ruoan ympärillä (mitä voi syödä ja mitä ei). Tunnen vieläkin olevan vasta siinä vaiheessa, että yritän hyväksyä sairauteni. Vieläkin kyseenalaistan, Miksi minä?

Tässä blogissa kirjoittelen omia tuntemuksia sairauden kanssa ja jaan kokemuksia elämästäni. Kirjoittelen mielelläni ruoista, joita valmistan ja jaan myös reseptejä/linkkejä resepteihin. Kaikki ei sovi kaikille refluksikoille, mutta täältä voi löytää mahdollisesti inspiraatiota ja ideoita :) Tervetuloa seuraamaan!