Ensimmäinen blogipostaus!

Voisin aloittaa kertomalla hieman taustaa itsestäni. Olen 24-vuotias nainen, joka on kärsinyt refluksitaudin eri asteisista oireista viimeiset kuusi vuotta. Tähän väliin mahtuu hyviä ajan jaksoja, jolloin oireet ovat olleet todella vähäisiä, mutta myös niitä todella huonoja aikoja, kun vatsa ei tunnu kestävän mitään ruokaa. Oireita minulla on ollut lukuisia. Sairastaminen alkoi pienestä kurkku/korvakivusta, rintakivusta ja runsaasta röyhtäilystä. Tämän jälkeen oireet ovat vaihdelleet. Sairauden ollessa pahimmillaan viime syksynä kärsin mm. pahoinvoinnista, ylävatsakivuista, vatsan turpoamisesta, ähkyn tunteesta pienestäkin ruokamäärästä ja uupumuksesta.

Alkuun diagnoosin saaminen oli vaikeaa. Olin nuori, hyväkuntoinen, hoikka, urheilin paljon, eikä mitään ylipainoa ollut. Elin suhteellisen terveellistä elämää lukuunottamatta satunnaista roskaruoan syömistä ja juhlimiseen kuuluvaa alkoholin käyttöä. Ravasin monilla eri lääkäreillä, kunnes syyksi joukkoon erityyppisiä oireita löytyi refuksitauti. Varsinaisesti mitään erityistä tutkimusta ei tosin tähän diagnoosiin tehty (ei esimerkiksi tähystetty koska olin niin nuori). Sain kuitenkin lääkkeeksi Somac 20mg -kuurin, joka toimi silloin hyvin, ja paranin muutamissa kuukausissa lähes normaaliin olotilaan. Lääkäri kehotti lähinnä välttämään tiettyjä ruoka-aineita, kuten paprikaa, sipulia ja tomaattia. Pystyin kuitenkin vuosia syömään jopa näitäkin ruoka-aineita ja oireita oli vain satunnaisesti. Nyt mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän oireet ovat kuitenkin alkaneet vaivata, joten olen joutunut alkaa välttelemään yhä useampia ruoka-aineita ja oppimaan uusia ruokailutottumuksia.

Pahimpaan tilaan sairauteni pääsi viime kesänä, kun läheisini sairastui vakavasti. Uskon, että se sai aikaan kehossani stressireaktion, joka johti refluksin pahenemiseen. Silloin päätin kuitenkin, että haluan nyt myös selvittää, miksi juuri minulle tulee näitä refluksioireita. Kävin lääkärillä, ja useiden käyntien jälkeen sain vihdoin lähetteen tähystykseen. Tähystyksessä selvisi, että minulla on lievästi löysä ruokatorven alasulkija. Tilanne voisi siis olla pahempikin, jolloin leikkaus olisi mahdollinen, mutta ei minun tapauksessani. Sulkijaa ei voi korjata, vaan sen kanssa on opittava elämään. Melko lohduton olo tuli, kun lääkäri ohjeisti vain jatkamaan tiukalla ruokavaliolla ja lääkityksellä. Olin salaa toivonut jotakin syytä oireille, jonka voisi helposti parantaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, sulkijan löysyys on todennäköisesti geeniperäistä.

Kesästä asti olen laihtunut noin 8kg, rasvaa on lähtenyt 7%.Tämä ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta minulle, jolla ei painon kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa, se on paljon. Tiukka ruokavalio alkaa tässäkin suhteessa jo aiheuttaa ongelmia. Puhumattakaan henkisestä jaksamisesta, joka on välillä todella koetuksella, kun elämä tuntuu pyörivän ruoan ympärillä (mitä voi syödä ja mitä ei). Tunnen vieläkin olevan vasta siinä vaiheessa, että yritän hyväksyä sairauteni. Vieläkin kyseenalaistan, Miksi minä?

Tässä blogissa kirjoittelen omia tuntemuksia sairauden kanssa ja jaan kokemuksia elämästäni. Kirjoittelen mielelläni ruoista, joita valmistan ja jaan myös reseptejä/linkkejä resepteihin. Kaikki ei sovi kaikille refluksikoille, mutta täältä voi löytää mahdollisesti inspiraatiota ja ideoita :) Tervetuloa seuraamaan!